Ymmärrän vasta nyt

Jag skriver väldigt sällan på finska, så texten är verkligen inte perfekt, men jag ville att den skulle vara som ett brev åt min farmor. Igår innan jag somnade kom delar av den till mig, och jag ville skriva ett brev till henne.

Rakas Simmu.

Ymmärrän vasta nyt.
Muistan sinut hyvin. Muistan katseesi. Sinä hymyilit vähän salaisesti, mutta silmissäsi loisti into ja rakkaus minua kohtaan, joka kerta kun katseemme kohtasivat.
Ymmärrän vasta nyt.
Oma lapseni on täyttää kohta kaksi vuotta, ja rakastan hänen jokaista askelta, hymyä ja ääntelyä. Rakastan katsoa häntä kun hän miettii, oivaltaa asioita, ja iloitsee elämää.
Rakastan hänen läheisyyttä ja rakkauden osoituksia, mutta rakastan myös katsella hänen nukkuvaa pientä vartaloa. Rakastan häntä kuin hullu.
Ymmärrän vasta nyt.
Kun sait kohdata tyttäresi ensimmäistä kertaa, ja hänen elämänsä päättyi vain tunteja synnytyksen jälkeen. Miten pohjaton suru mursi sydämesi, ja miten et varmaan saanut surra kunnolla. Miten häpeä levitti kaapunsa kaiken ylle, kun siihen aikaan piti vain jatkaa elämää ja piilottaa tunteet.
Minä perin sinulta sen surun, mutta en ymmärtänyt. Vasta nyt.
Olitko läsnä kun tyttäremme sai nimensä Selma? Sinun isoäitisi nimi oli Selma, mutta sen sain tietää vasta myöhemmin. Nimi tuli minulle kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Sinä uskoit aina enkeleihin, ja voisin kuvitella että kuiskaat korvaani välillä kun jokin asia on tärkeä. Se olisi sinun tapaista. 
Minä tiedän miltä talossanne jokainen ovi kuulostaa sulkiessa.
Muistan mistä kohtaa lattia narisee, ja mistä kohtaa kokolattiamatto oli enemmän kulunut. Jos suljen silmäni kuulen miltä sinun käsivarresta roikkuva koru kilisee kun pyyhit ruokapöytää. Muistan omenapuiden oksat ikkunan ulkopuolella. Muistan talo tuoksun.
Ymmärrän vasta nyt.
Panostit aina kauneuteen. Jokainen kirjoitettu lappunen oli tehty tunteella, jokainen kirjoittamasi sana oli kaunis ja hienosti muotoiltu. Kaikki tehtiin perusteellisesti, ja seurasit meidän leikkejä mielenkiinnolla, ettet jäisi hetkestä kään paitsi.
Saimme kaiken haluamanne, ja olin maailman onnellisin.
Ymmärrän vasta nyt.
Olit myös tunneihminen. Et pystynyt peittämään sitä kun sinun sisäinen surukattila kiehui yli, ja minä en silloin ymmärtänyt, vaikka halusin aina kuunnella ja auttaa. Sinä puhuit aina minulle kuin aikuiselle, ja minä tunsin itseni arvokkaaksi.
Ymmärrän vasta nyt, että kaikkien tunteiden takana piilotteli iso pelko menettä. Se pelko tahrasi kaiken, ja välillä niin paljon että sinun oli pakko eristäytyä tietyistä ihmisistä, vaikka rakastit niitä paljon.
Ymmärrän vasta nyt, että se oli sinun tapasi suojella itseäsi.
Olin tyttäresi jota et koskaan saanut. Hetkittäin sait varmaan kokea sen tunteen, miltä kaikki olisi voinut olla, jos hän olisi elänyt. Sydämesi särki varmaan enemmän kuin muilla kun lähdimme kotiin.
Ymmärrän vasta nyt.
Miten sota, menetykset ja elämä voi ikuisesti jättää jälkensä, jotka johtaa tunteiden purkauksiin. Ymmärrän vasta nyt, ja olen pahoillani etten ymmärtänyt ajoissa.